Piippukallion pihaus - Korouoma, Posio
Piippukallion pihaus
Toinen Korouoman päiväreiteistä on Piippukallion pihaus. Reitti on vain viiden kilometrin mittainen mutta sisältää jyrkkiä nousuja ja laskuja ja kivikkoista polkua. Tänne voisi ehdottomasti tulla uudelleen. Maisemat ja reitit olivat niin upeita.
Tämä oli Posion retkemme toisen päivän kohde. Heräsimme aamulla aikaisin ja pääsimme lähtemään ajoissa liikkeelle. Olimme täällä jo ennen kymmentä. Sää oli luvannut aurinkoista mutta aika harmaalta keli näytti.
Parin ylimääräisen juoksumutkan jälkeen (unohdin taas vaihtaa kengät), lähdimme laskeutumaan alas kohti Kanjonin laavuja. Matkalla ehti ihastella upeita puroja, jotka laskivat polun vieressä jyrkästi alas. Näitä ei luonnollisestikkaan nähnyt talvella. Laavuilta pääsee Koronjää-reitille ja toiseen suuntaan Piippukallion pihaukselle. Piippukallion reitille ylitetiin ensin puusilta, joka ylitti kirkkaan virran.
Reitti kulki alkuun vehreässä lehtimetsässä. Ruska oli jo vähän alkanut ottamaan otetta mutta lehteä oli puissa vielä paljon. Täällä oli ihanan rauhallista kulkea kapeaa polkua eteenpäin.
Hetken kuluttua tulimme rinteen juurelle ja tästä alkoi nouseminen ylöspäin. Alkuun tämä vaikutti helpolta mutta rinnettä jatkui ja jatkui ja oli osin myös jyrkkä. Mutta lopulta matkan palkitsi kun pääsimme puoliväliin ylös, jossa oli jyrkänteen reunalla iso kivi jolle istahtaa. Tästä avautui aivan upeat maisemat. Onneksemme olimme lähteneet aikaisin eikä sadepilvet vielä haitanneet näkymiä. Tästä näkymästä nautiskelimme hyvän tovin, kunnes päätimme jatkaa matkaa.
Matka eteni kohti huippua. Tässä vaiheessa polku kulki vielä metsän keskellä ja oli helposti kuljettavaa. Seuraavaksi vastaan tuli hauskat kivikasat, jossa kiviä oli kerrostunut kasaksi, kuin kiviaita ja päälle oli kasvanut sammalta. Ihanan näköistä.
Kulku jatkui yhä ylöspäin ja yhä enemmän alkoi tulla polulla vastaan kiviä ja puusto käydä harvemmaksi. Täällä oli ihana katsella ympärilleen. Nyt tunsi olevansa huipulla. Tästä jatkoimme matkaa Piippukallion laavulle, jossa hörppäsimme kahvit. Sade rupesi tekemään tuloaan ja harmaus peitti alleen maisemat ja ruskan, joten jatkoimme piakkoin tästä matkaamme.
Paluumatka alkoikin hyvin jyrkällä laskeutumisella. Tässä sai olla varovainen, että mihin jalkansa laskee. Vähän matkaa kuitenkin kun oli päässyt alas, piti pysähtyä ihastelemaan niitä kalliorinteitä, joiden vierestä oli juuri tullut alas. Ja matka jatkui yhä alaspäin.
Alaspäin mennessä reitiltä poikkesi toinen polku oikealle mutta emme lähteneet tätä katsomaan, koska emme tienneet mihin se vie ja sade uhkasi iskeä päälle. Myöhemmin tarkastelin karttaa ja tämä poikkeama olisi vienyt yhdelle näköalapaikalle, josta olisi nähnyt Ruskean virran putoukset. Vähän jäi tämä harmittamaan mutta toisella kertaa sitten.
Varovaisesti taapersimme siskon kanssa rinteen alas ja tuskailimme tätä jyrkkyyttä. Samaan aikaan vastaamme tuli mies, joka juoksi rinnettä ylös. Hetken kuluttua samainen mies juoksi ohitsemme alas ja kohta taas meitä vastaan ylös. Viimeistä mäkeä kavutessamme ylös puistelimme vain päätämme, että vähän eri tahti toisilla. Hän oli harjoittelemassa mäkijuoksua johonkin kestävyyskilpailuun.
Piippukallion Pihaus oli mahtava reitti. Se sisälsi vehreätä sekametsää, upeita maisemia, kivikkoa ja kalliota. Vaikka reitti oli osin vaativa nousuineen, laskuineen ja kivikkoisine polkuineen, voi tämän reitin kyllä ehdottomasti käydä kiertämässä uudelleen.
Lue lisää:
Kommentit
Lähetä kommentti