Auttiköngäs, Rovaniemi
Auttiköngäs
Auttiköngäs sijaitsee Rovaniemen ja Posion välimaastossa. Jos täällä päin ajelee, niin kannattaa ehdottomasti pysähtyä täällä. Reitti on 3,6 kilometriä pitkä mutta sisältää monenlaista kulkua. Sade ei yltänyt tänne asti ja aikaa meillä oli, joten päätimme piipahtaa täällä. Edellispäivien retkien pituuksiin pohjautuen, ajattelimme ettemme tarvitse edes reppua mukaan tälle retkelle. Mutta olisihan se vesipullo ollut hyvä olla mukana ja kahvitkin olisi voinut huipulla hörpätä luonnonhelmassa.
Reitti lähtee paikoitusalueen alkupäästä vieden ensin patosillalle. Tänne pääsee myös esteettömästi ihailemaan kuohuvaa patoa. Patosillalla on myös vanha uittoränni, jota pitkin tukit on saatu uitettua padon ohi. Patosillan jälkeen reitti kulkee hetken uoman vieressä, josta on ihan huikeat näkymät kun vain uskaltautuu aidan viereen.
Tämän jälkeen reitti poikkeaa metsään. Koirille on tehty oma reitti, jossa heidän ei tarvitse kulkea metallisia ritiläportaita pitkin. Myös monissa kohdin oli tehty metallisiin portaisiin koirille oma kulkuväylä. Kaikissa portaissa tätä ei vain ollut mutta ehkä siellä pääsee kiertämään portaat, en pistänyt niin merkille.
Vähän ajan kuluttua polku johdatti ison kiviröykkiön keskelle. Ympärillä levittäytyi isoja kivenjärkäleitä ja voi vain miettiä, mikä luonnonvoima on nämä kivet tähän kasaan siirtänyt. Huonona kuvaajana en oikein saanut ikuistettua tätä mahtavaa näkymää.
Reitin varrella oli monia infotauluja kertomassa ympäristön historiasta. Hakkuita alueella ei ole tehty ja alue kuuluu osana Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelmaa. Ainoastaan saksalaiset ovat joitakin puita kaatanut linnoitustöitä varten. Tästä muistona on mm. tarkkailulava, josta näkee suoraan putoukselle.
Polku kulki upean metsikön halki. Ympärillä kasvava metsä on paikoin yli 200-vuotiasta ikimetsää. Ympäristö oli hyvin monipuolista kasvillisuudeltaan. Pitkoksia oli kuluneen kesän aikana tehty uusiksi ja reittiä vähän muutettu. Pienen matkan päässä reitiltä olisi ollut myös vanhoja peurojen pyyntikuoppia mutta emme lähteneet niitä etsimään.
Matkan varrelta löytyi myös laavut, joissa olisi voinut pysähtyä kahville ja ihastelemaan Auttijokea. Jatkoimme matkaa yli riippusillan ja aloitimme nousun Könkäänvaaran päälle. Onneksi nousu ei ollut jyrkkä mutta tuli mieleen, että olisi sen vesipullon ainakin voinut ottaa mukaan.
Kivikkoisen nousun jälkeen nousimme aakean kallion päälle. Täältä löytyi näkötorni, josta oli huikeat näkymät pitkälle. Jos sää olisi ollut kirkkaampi, olisi nähnyt vielä paremmin. Paljas kallio oli kyllä upean näköistä. Varovainen sai kyllä olla märillä kivillä. Täällä oli myös retkipöytä ja jos olisi ollut se eväsreppu mukana, olisi voinut juoda kahvit täällä.
Täältä laskeuduttiin sitten hiljakseen kohti takaisin parkkialuetta. Tämä polku oli leveämpi ja helppokulkuisempi, joten halutessaan voisi poiketa vain koskella ja täällä kalliolla.
Auttikönkään reittiä ei kannata missään nimessä väheksyä sen pituuden vuoksi. Reitti tarjoaa upeita näköaloja ja monenlaista ihasteltavaa. Pistää kovasti miettimään, että tämä paikka on ollut tässä ikuisuuksien ajan ja millaista elämää tämän metsikön ympärillä on vietetty. Ehdottomasti kannattaa poiketa.
Lue lisää:
Kommentit
Lähetä kommentti