Koronjää - Korouoma, Posio

Koronjää

Posiolle, Korouomalle on tehty kaksi viiden kilometrin reittiä, joista toinen on Koronjää. Tämä on Suomen ainoa jäätikköreitti, jossa pääsee siis ihailemaan kauniita jäisiä vesiputouksia. Reitin toki voi kiertää myös kesälläkin ja silloinkin näkymät ovat varmasti henkeäsalpaavia.

Me lähdimme kiertämään tämän reitin isovanhempien ja lasten kanssa talvilomalla. Koronjään reitti suositellaan kierrettäväksi myötäpäivään ja aikaa tähän menee 1-2 tuntia. Reitti on osin vaativa korkeuseroista johtuen mutta myös 6-vuotiaamme tuon reitin kulki reippaasti.

 

 

Talvella reitille kannattaa ottaa ehdottomasti mukaan nastat, joko nastakengät tai irroitettavat nastat kenkiin. Reitti on hyvin suosittu ja osa kulkuväylistä muuttuu jäiseksi liukumäeksi, jossa ei aina nastatkaan auta. Onneksi reitillä on hyvin köysiaitaa pahimmissa paikoissa, josta saa tukea. On hyvä muistaa, että vaikka reitti on jäinen ja houkuttaisi laskea se alas pyllymäkeä, se voi olla hyvinkin vaarallista jäisissä jyrkissä rinteissä ja se myös tekee reitistä entistä liukkaampaa ja vaikeakulkuisempaa.

 

 

 

Alkuun reitti kulkee reilun kilometrin verran metsän keskellä, kunnes laskeutuu rinnettä alas Hannunkallion näköalapaikalle. Tämä oli ensimmäinen liukas laskeutuminen. Onneksi reunassa oli köydet, joista oli helppo pitää kiinni mutta kyllä nastat oli tarpeen.

Hannunkallion näköalapaikalta avautuu kauniit maisemat Korouomalle ja jääputouksille. Suoraan edessä aukeaa Jaska Jokunen, ensimmäinen kolmesta jääputouksesta. Myös kesällä nämä ovat varmasti upeita katseltavia kun vesi virtaa korkealta alas kallioseinämää.

Tästä jatkoimme matkaa eteenpäin ja edessä olikin hurjat jääliukumäet. Reitti oli paljas lumesta ja pohja jäätynyt. Kun osa väestä sitten laski reittiä pyllymäkeä alas, muuttui kulkuväylä entistä liukkaammaksi. Lapsista tämä oli hauskaa mutta vauhti uhkasi karata hallitsemattomaksi. Onneksi näistäkin rinteistä selvittiin ehjinä alas. Osa väestä tuli reitillä vastaan ja mietitytti, kuinka he näistä paikoista selviävät ylös.

Päästyämme alas, jatkui matka kohti putouksia. Reitti kulki aika lähelle kallioita, jolloin niiden korkeuden kunnolla näki. Jääputoukset olivat komeita ja siellä kiipeilevät harrastelijat näyttivät muurahaisilta. Liian lähelle ei pidä mennä, sillä kiipeilijät tarvitsevat oman rauhan ja ylhäältä voi pudota isojakin jääpaloja.

 

Näköalapaikka ja putoukset olivat sopivan matkan päässä toisistaan joten nähtävää ja mielenkiintoa riitti koko reitille. Pienintä matkalaista kyllä taisi eniten vauhdittaa edessä olevat makkaratulet.

Putousten jälkeen pysähdyimme makkaranpaistoon. Paikalla on hienot uudet laavut ja paljon tilaa, joskin me erehdyimme retken järjestäjille tarkoitetulle nuotiopaikalle vaan eivätpä nuo meitä pois ajaneet.

 

Evästauon jälkeen edessä oli enää kipuaminen ylämäkeen kohti lähtöpistettä. Tässäkin oli hyvät nastat tarpeen, sillä kun otti kaksi askelta eteen, valui yhden taakse. Pitkältä tuntuvan matkan jälkeen pääsimme kuitenkin vihdoin takaisin autolle. Reissu oli ollut mukava.