Kanjonin kurkkaus, Oulangan kansallispuisto, Salla

Kanjonin kurkkaus

Kesällä lomailimme Kuusamossa, jolloin tarjoutui hyvä tilaisuus käydä jossakin päiväretkellä. Kuusamon ympäristössä on runsaasti tarjolla monenlaista retkeilyreitistöä ja muun muassa Oulangan kansallispuisto. Kohteeksi valikoitui kuuden kilometrin mittainen Kanjonin kurkkaus, joka menee Sallan puolelle.

Rakastan retkeilyä yksin. Saa mennä aivan omaa vauhtia eikä tarvitse kuunnella lasten kitinää, kuinka pitkä matka vielä on. Pysähtyä rauhassa ihastelemaan metsän ihmeellisyyksiä ja kuuntelemaan luonnon ääniä. Muu perhe jäi siis mökkeilemään ja itse hurautin Sallan puolelle.

Vaikka ajomatkaa tuli melkein tunnin verran suuntaansa, on myös se ihana osa retkeä. Matkan varrelta nappasin kyytiin liftaajan. Nuori nainen oli tullut Tsekeistä kiertämään Karhunkierroksen. Pitkän matkan hän oli jo reissannut, osin myös jalkapatikalla, mutta nyt sain nakattua hänet hitusen lähemmäs hänen lähtöpistettään. Toivottavasti hänellä oli antoisa reissu.

Alkuun sai kävellä jonkin matkaa metsän reunaa, jossa oli tehty hakkuita. Mutta kun piti katseensa vasemmalla, näkyi kauniit metsämaiseta ja isot korkeuserot. Polku puikkelehti sekametsän uumeniin ja siellä oli mukava kävellä ja kuunnella purojen solinaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Metsässä kulkiessa pitäisi muistaa katsella myös ympärilleen eikä vain jalkoihinsa polkua seuraten. Joskus reitti kyllä voi olla sen verran haastavaa, että vaihtoehtoa ei ole kuin katsoa jalkoihinsa mutta silloinkin kannattaa välillä pysähtyä ja katsastaa ympäristöään. Nostaessani katseeni ylemmäs puihin, näin mahtavia lintujen kerrostaloja. Siis kelopuita, johon oli nakuteltu monta pesäkoloa. Nämä oli hauskoja.

 

Muutaman kilometrin jälkeen polku laskeutui Kirkasvetinenlammen rantaan. Hirvittävän kirkasta tämä lammen vesi ei enää ollut mutta on varmasti joskus ollut hyvinkin kaunis paikka. Lammen vastaranta nousi jyrkästi ja lampi oli omassa suojassaan. Tähän pysähdyin evästauolle. Ennenkuin jatkoin matkaani, kävin kurkkaamassa lampea lähemmin ja olihan siellä monenlaista elämää.

Matka jatkui lammen ympäri ja nousi sitten vastarannan jyrkänteen päälle. Täältä pystyi sitten ihastelemaan lampea toisesta näkövinkkelistä. Näkymät oli upeat mutta tästä jatkoin eteenpäin kohti kanjonin reunaa.

 

Kanjonin reunalta oli upeat näkymät Oulankajoelle. Reitti kulki hetken aikaa reunalla ja varovasti hiivin ja välillä konttasin reunalle. Kovin pitkälle en uskaltanut mennä kurkkimaan. Tähän pysähdyin hyväksi toviksi ihastelemaan koska mitään kiirettä eteenpäin ei ollut. Reitti poikkesi hetkeksi syvemmälle metsään palaten taas hetkeksi Pikkukönkään kohdalla kanjonin reunalle. 

 

Reitillä oli jonkin verran portaita, hyviä puuportaita sekä vähän haastavampia maaportaita. Yksien jyrkkien portaiden jälkeen vastassa oli kuitenkin kivinen rinne. Kivikosta oli muodostunut omat portaat mutta olivat nämä haastavat tervejalkaisellekkin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pienen matkan jälkeen saavuin Savilammen autiotuvalle. Tässä kohdin Oulankajoen yli meni riippusilta, jota pitkin pääsee etenemään Karhunkierrokselle. Pitihän tuo riippusilta ylittää ja ihastella näkymiä sillaltakin. Jonkin matkaa kiipesin rinnettä ylös todeten, ettei siellä mitään erityistä. Kartan mukaan siellä olisi poikkema Pikkukönkäälle kanjonin toiselle puolelle.

 

 

 

 

 

 

 

Savilammen autiotuvalta jatkettiin Savilammen rantaa pitkin eteenpäin. Reitti nousi korkealle ja näkymät oli jälleen hienot. Jos ilma olisi ollut lämpimämpi, olisi ollut ihana pulahtaa uimaan. Loppumatka kulki metsäautotietä pitkin mutta tämä on välillä väistämätöntä kun aivan polkujen keskelle ei kulkuneuvoilla pääse.

Vaikka reitti ei ollut pitkä, tarjosi se ihanan hengähdyshetken luonnossa ja todella upeita näkymiä. Tärkeintä luonnossa liikkuessa on muistaa hidastaa, pysähtyä ja nauttia. Tällä reitillä oli muuten paljon erilaisia pahkoja puissa. Nämä ovat kyllä kiehtovia.