Hirsiniemi, Posio
Hirsiniemi
Hirsiniemi on korkealla harjulla kulkeva retkeilyreitti Posiolla, jolle pituutta kertyy 16 kilometriä. Harjun molemmin puolin avautuu kauniit järvimaisemat ja reitin toinen puoli kulkee pitkin Livojärven rantaa.
Matkan varrella on useita kauniita ihania hiekkarantoja, jotka lämpimänä kesäpäivänä kutsuvat uimaan. Reitin toisessa päässä kuljetaan pitkoksia ja siltoja pitkin Autiosaareen. Autiosaaren päässä ja harjun loputtua, on pieni salmi, joka ylitetään soutuveneellä. Onnekseni sisko lähti tälle reissulle mukaan, sillä yksin olisin pohdiskellut kuinka ylitys onnistuu siten, että vene jää molemmille rannoille.
Aloitimme reitin Hirsiniemen retkeilyalueen parkkipaikalta (Google Maps). Tänne johtaa Taivalkosken tieltä muutaman kilometrin mittainen kapea hiekkatie. Tie on osin kuoppainen ja kivikkoinen mutta aivan ajettavissa.
Lähdimme kiertämään reittiä vastapäivään eli ensin Livojärven pohjoisrantaa pitkin. Tässä päässä reittiä matka kulki alkuun sekametsän halki. Vasemmalle avautui myös suonäkymiä, joita hentoinen ruska jo vähän väritti. Reitti kulki rannan myötäisesti ja matkalle osui monia hiekkarantoja. Nättinä kesäpäivänä voisi pulahtaa uimaan vähän väliä.
Pitkän hiekkarannan jälkeen polku kaartoi metsän uumeniin, jossa vastaan tuli leveämpi metsäautotien pohja, jota pitkin matka jatkui lomakeskus Livohkaan. Lomakeskus ohitettiin lyhyen asfalttipätkän myötä, josta matka jatkui pitkoksia ja siltaa pitkin Autiosaareen. Tämä vesistön ylitys oli varsin erilainen pätkä muuhun reittiin verrattuna.
Autiosaaressa tultiin pitkälle hiekkarannalle. Tällä rannalla kelpaisi kyllä hetki pysähtyä ja pulahtaa uimaan. Reitti ohjasi pyöräilijät toiseen suuntaan ja kävelijät toiseen suuntaan. Molempien määränpäänä oli Autiosaaren toinen pää, jossa tehtävänä oli pienen salmen ylitys soutuveneellä.
Onneksemme meitä oli kaksi ja soututaitoja löytyy, joten tehtävä ei osoittautunut vaikeaksi. Yhteistyöllä saimme itsemme ja reppumme näppärästi vastarannalle ja molemmille rannoille jäi vielä veneetkin.
Loppumatka jatkui mäntyisessä kangasmaastossa harjun päällä. Jonkin matkan päästä harju kapeni ja molemmin puolin näkyi vettä. Meidän makuumme harju oli kuitenkin yhä vähän liian leveä, jotta näkymistä olisi täysin jaksanut nauttia. Ehkä jo kuljettu matkakin vaikutti maisemien ihailuun.
Loppupäässä poikkesimme vielä yhdelle laavulle kahville. Tai sille mitä siitä oli jäljellä, sillä se oli purettu. Netistä katsomastamme kartasta tästä ei ollut mainintaa mutta parkkialueelta lähtevässä kartassa oli paikka ruksittu yli ja kerrottu, että se on purettu. Tämän vuoksi meinasimme ohittaa paikan koska viittoja ei enää ollut.
Mutta kahvihammasta pakotti sen verran, että löysimme paikan ja olihan siellä mahtavat maisemat järvelle. Kyllä kelpasi kahvit hörppiä siinä.
Ihan mukava oli tämä reissu. Toinen porukka kulki reitin myötäpäivään, jolloin nuo alun rannat ja vaihtelevat metsät sekä suot jäivät loppuun. Pohdimme siskon kanssa, kumpi suunta olisi parempi mutta tulimme lopputulokseen, että myötäpäivään kierrettäessä ei olisi jaksanut enää ihastella kaunista sekametsää. Tästä ehkä kertoo myös se, että ensimmäisen kilometrin kulkemiseen meillä meni puoli tuntia, kun pysähtelimme ihastelemaan ja kuvaamaan rantoja, kelopuita, soita ja kaikkea muuta :)
Kannattaa tutustua myös muuhun Posion esteettömään matkailuun.
Kommentit
Lähetä kommentti